Kasvonaamiot ovat eräänlainen kosmetiikka, jota on käytetty muinaisista ajoista lähtien. Jo muinaisen Egyptin pyramidikaudella ihmiset osasivat käyttää luonnollisia ainesosia, kuten maaperää, vulkaanista tuhkaa ja merimutaa, levitettäväksi kasvoille tai vartalolle ihosairauksien hoitoon. Myöhemmin he kehittivät tavan sekoittaa lanoliinia eri aineiden, kuten hunajan, kasvien kukkien, kananmunien, karkeiden jauhojen ja kokonaisten papujen kanssa tahnan muodostamiseksi, jota levitettiin sitten kasvoille kauneustarkoituksiin tai ihosairauksien hoitoon.
Egyptiläiset välittivät tämän tekniikan Kreikkaan, sitten Roomaan ja lopulta koko Eurooppaan. 8. ja 9. vuosisadalla sivilisaation kehitys siirtyi Lähi-itään edistäen Euroopan renessanssia. Renessanssin aikana lääketieteen alaan kuulunut kosmeettinen kemia ja tuoksuteollisuus kehittyivät merkittävästi. 1600- ja 1700-luvuilla suurin osa kosmetiikasta valmistettiin perhepajoissa. Vasta 1800- ja 1900-luvuilla tapahtui merkittävä muutos, joka johti vähitellen kosmeettisen teollisuuden muodostumiseen.
Kasvonaamiot tulivat suosituiksi Kiinassa Tang-dynastian aikana, erityisesti aristokraattisten naisten keskuudessa. Historialliset tiedot osoittavat, että Yang Guifei käytti "Red Jade Cream" -nimistä kermaa, joka oli valmistettu pääasiassa tuoreista manteleista, kalomelista ja talkista, jota oli täydennetty borneolilla ja myskillä ja valmistettu munanvalkuaisella.
1970- ja 80-luvuilla kasvonaamioiden kehitys siirtyi vähitellen luontaisista ainesosista tieteellisiin prosesseihin. Tällä hetkellä kuluttajat vaativat tuotteita, joilla on selkeä tehokkuus ja tieteellinen tuki.